Viikkosanomat, November 04, 1985

              Im
t
r - IX
upunin
bmtki
Kirj KA Levi
Vain joskus hän
sanoi jonkin varovaisen sanan
varmasti hänen vaistonsa sanoi
miten vaikeaa tämä oli naiselle
Jo kypsässä iässä olevalle nai-selle
joka ei elämänsä aikana
ollut joutunut kokemaan tällai-sia
- niin merkilliseltä kuin se
nykyaikaisesta miehestä var-maan
tuntuikin Nykyäänhän
jokainen teinityttökin lienee jo
elänyt rakkauden iloti ja surun
laidasta laitaan
Kauppatorin kulmassa si-jaitsevan
kukkakioskin kohdal-la
Lauri pysähtyi Hän osti
kioskista yhden tummanpunai-sen
ruusun
- Kas tässä hän sanoi Mee-rille
kiinnitä tämä rintaasi
- Kiitos sanoi Meeri o-saam- atta
sanoa sen enempää
Hieman kömpelösti hän sitten
kiinnitti kukan rintaansa
Mutta miten hienosti Lauri
osasikaan käyttäytyä naista
kohtaan jos kohta osasi käyt-täytyä
epähienostikin Meeri
ajatteli Hänestä tuntui että tuo
punainen ruusu suorastaan
hehkui lämmintä tunnetta Se
lievensi myös lähestyvän eron
haikeutta
He astelivat Rautatienkatua
ylöspäin kohden asemaa Koh-ta
näkyi asemarakennuskin
Täällä Meeri kysyi:
- Mihin aikaan sinun junasi
lähtee?
- Kaksitoista ja kahdeksan
Meeri katso rannekelloaan
Se näytti puolta viittä Puolta
viittä se siis oli pysähtynyt
- Mitä kello oikein on tällä
hetkellä Meeri kysyi
- Sehän on jo minuutin yli
kaksitoista Meidän on pidet-tävä
kiirettä koska minulla ei
ole lippua Taksiin minulla ei
ole enää varaa mies sanoi
leikillisesti ja hymyili
Meeri naurahti vaikka hä-nen
sydäntään melkein jäykisti:
näin vähän aikaa
Ja asemalla tosiaan oli pi-dettävä
kiirettä Lippuluukulla
oli lisäksi pientä jonoa Kaksi
naishenkilöä osti lipun ennen
Lauria ja sitten luukulla viivyt-teli
huonokuuloinen vanha
mies joka kyseli vain aikatau-luja
Meeri seisoi lähellä Lau-ria
näytti kuin hänkin olisi ollut
jonottamassa vuoroaan Hän
mietti sopisiko kysyä koska he
voisivat tavata Ei se ei sovi
hän ajatteli asiallisesti Sellai-nen
kuuluu miehelle
Asemalaiturilla Lauri sylei-li
Meeriä kietaisi kätensä hel-lästi
tämän vyötärön ympäri ja
Meeri teki jotakin sellaista
mitä hän jälkeen päin taaskin
saattoi vain ihmetellä painoi
kevyen suudelman Laurin pos-kelle
Lauri katsoi syvänsinisil- -
10
'- -( Vjff i-HV-ErA
& ''Ml? "s tf "r-- y$H f ' ' f ii "La -
i
lä silmillään Meeriä hellästi
katseesta ei voinut lukea mi-tään
- Näkemiin älä ole vihainen
minulle anna anteeksi Minun
on mentävä näkemiin
— Näkemiin
Joku laiturilla tai junassa
olijoista kiinnitti varmasti tähän
kohtaukseen huomiota Näytti
ehkä siltä kuin äiti ja poika
olisivat hyvästelleet toisiaan
mutta sittenkin lienee äiti hie-man
liian nuoren näköinen
Varsinkin nyt kun hänen rin-nassaan
hehkui punainen ruusu
ja kouristavasta haikeudesta
huolimatta hänen veressään
soutivat eräät hyvin nuoreksi
tekevät voimat
Meeri käveli kaupungilla
etupäässä syrjäisillä kaduilla ja
rauhallisissa puistikoissa noin
neljä tuntia ennenkuin palasi
asunnolleen suhteelliseen pie-nikokoiseen
6-kerroks-iseen
ki-vitaloon
Suorakatu 2 B 28
Yksiöön joka talonkirjojen
mukaan oli kahden sairaanhoi-tajaneidi- n
vuokraama
Yksiöön jossa eräiden por-rasnaapurei- den
määrittelyn
mukaan "asuu kaks vanhaa pii-kaa"
Seuraavina päivinä tapahtui
paljon sellaista mikä oli o-mi- aan
koettelemaan Meerin
henkistä kestävyyttä
Kanssakäyminen Kertun
kanssa tuntui vaikealta Meeri
käsitti että hänessä itsessään-kin
oli syytä mutta joka tapauk-sessa
hän näki kaikki ajatelta-vissa
olevat lähestymiskeinot
tarpeettomiksi tai tunsi ainakin
jonkinlaista vastenmielisyyttä
niihin turvautumisessa Hänen
kristillinen asennoitumisensa
olisi edellyttänyt loppuun saak-ka
vietyä nöyrtymistä ja anteek-sipyytämistä
mutta sittenkin —
ci
Pahinta olikin että Kerttu
— parin päivän kuluttua kun he
taas olivat yhdessä — kolkutti
Meerin omaatuntuoa ja vetosi
hänen uskonnollisuuteensa Ja
niin paljon kuin Meeri oli ru-koillut
Jumalaa ja pyytänyt
jonkinlaista opastusta miten
tehden menettelisi parhaiten
Toisin hetkin tuntui siltä
ettei Jumalakaan kuunnellut
hänen huoliaan Toisinaan taas
varmuus omasta käyttäytymi-sestä
voimistui niin suureksi
että tuntui siltä kuin se toisiaan
olisi ollut Korkeimman lahjoit-tamaa
Jo kolmantena viimeistään
neljäntenä päivänä suuren yh-teenoton
jälkeen Meeri alkoi
olla todella vakuuttunut siitä
ettei heidän yhteiselämänsä --
Kertun ja hänen - enää tosiaan-kaan
voinut jatkua Ja niin
katkeroitunut Meeri oli toverin-sa
rakkaudettomasta suhtautu-misesta
ja kauan jatkuneesta
avoimesta ja salaisesta syytte-lemisestä
ettei hän edes aja-tellut
kaiholla tai haikeudella
sitä että joutuisi pian jättämään
tämän nuoruusvuosista saakka
jatkuneen elämän ja menon yh-teisyyden
Jotakin oli todella
mennyt rikki ja Meeri ei mis-sään
tapauksessa voinut uskoa
että hän olisi käyttäytynyt sa-malla
tavalla Kerttua kohtaan
jos osat olisivatkin olleet toisin
päin
fe
Vaikeinta ehkä sittenkin oli
työskentely sairaalassa Ensim-mäisenä
päivänä tuntui siltä
kuin valkea sairaanhoitajan asu
ei enää olisi sopinutkaan hä-nelle
ja koko sairaala oli
niinkuin jokin vieras maailma
missä kaikki tuijottavat muuka-laista
ja tarkkaavat hänen jo-kaista
liikettään
Sairaala oli ennen ollut hä-nelle
mieluinen maailma lem-peä
kodikas viihtyisä Hän oli
aina tehnyt tuttavuutta herttais-ten
potilaiden kanssa kaikki
pitivät hänestä Erittäinkin
Meeri pääsi lähelle vanhoja
potilaita Puhui heille lempeästi
ja osoitti ymmärtämystä heille
suostui halukkaasti kuuntelijan-kin
osaan
Nykyisin hänen suhteensa
sairaalan maailmaan ei edes
potilaisiin ollut sama kuin en-nen
Hän melkein aina pelkäsi
kun astui hieman lääkkeitä ja
desinfiointiaineita tuoksuvaan
sairaalaan Hänestä tuntui kuin
— toisinhan se ei voinut olla —
mahdollista — kaikki täällä oli-sivat
tienneet kaiken Hän kart-toi
teräväkatseisten vanhojen
potilaiden katsetta Sairaalan
valkoiset seinät merkitsivät pe-loitta- van
virallisuuden maail-maa
- Mikä tähän kilttiin neitiin
on oikein mennyt Menee kuin
kankaan luoja eikä edes puhe-lemaan
ehdi Mikä?
Alkoivat jo kysellä
Olivat huomanneet että
kaikki ei ollut entisellään
Tietenkin ajatteli Meeri
Tämän kyselijän nimi oli
Tuomarinna Kaikki hänet tun-sivat
sillä nimellä Se oli Kertun
keksintöä muuten Kerttu aina
keksi kaikenlaisia hauskoja tai
muuten osuvia lempinimiä kai-kille
Tuomarinna oli Tuoma-rinna
siksi että hänen monta
vuotta sitten luuvalon kouriin
kuollut miehensä oli herastuo-mari
istunut sen seitsemät kä-räjät
Meeriä oli puistattanut jos
hän nyt juuri olisi ajatellut
jotakin sellaista: käräjiä Kerttu
oli nimittäin sanonut moneen
kertaan että Meeri voisi joutua
jopa käräjille Ellei suorastaan
pahennusta herättävästä si-veettömästä
elämästä niin ai-nakin
toisten kotirauhan rikko-misesta
Mutta Meeri ei muis-tellut
sitä nyt Hän yritti keksiä
jotakin yhdentekevää vastauk-seksi
Tuomarinnalle
- Olen ollut vähän sairas
taitaa sen huomata uloskin
päin
Ai sairas Millä tavalla?
Juu kyllä sen näkee päälle
- Juu näkee sen Onko se
anemiaa? Minkälaisia oireita?
Koko osasto kolme oli hetkessä
voittamattoman uteliaisuuden
vallassa Tällä osastolla oli tätä
nykyä etupäässä kunnallis-kodista
siirrettyjä potilaita siis
parhaastaan vain vanhuksia tai
melkein vanhuksia Kaikki var-maankin
tunsivat saaneensa
Meeristä kohtalotoverin Kysy-myksiä
sateli virtanaan Vasta
tuokion kuluttua kun kaikki
olivat kysyneet jotakin he il-meisestikin
huomasivat ettei
Meeri ollut vastannut vielä yh-teenkään
kysymykseen he
hämmästyivät ja jäivät melkein
sananmukaisesti suu auki ih-mettelemään
Kaikki tyyni
Meeri „ tuskin osasi sanoa
mitään Hän oli tehnyt pahan
virheen puhuessaan sairaudes-ta
Nyt nämä ressukat alkoivat
ajatella ja puhua jos vaikka
mitä — Että pitikin näin ereh-tyä
Hän suoritti kuumemitta-reide- n
tarkastuksen nopeassa
tahdissa ja merkitsi määrät
muistiin kunkin kortille
— Tohtori tulee tänään kuu-lemma
puoli tuntia tavallista
myöhemmin hän sanoi eikä
puhunut mitään sairaudestaan
Ei uhallakaan On kiireellinen
leikkaus kuulemma
Meeri livahti nopeasti osas-tolta
Hän meni sairaanhoita-jien
yhteiseen henkilökuntahuo-neesee- n
Siellä hän oli tunte-vinaan
monet työtoverinsa kat-seet
liimaantuneena selkäänsä
ja mikä hassuinta hän kuvitteli
täälläkin taas juuri puhutun hä-nestä
Onneksi hän sentään oli
selviytynyt törmäämättä ylihoi-tajaan
Näinä päivinä Meeri oli
tietoisesti välttänyt ylihoitajan
tapaamista vaikka hän ei ollut
koskaan pelännyt tätä hieman
ärtyisää kohta eläkkeelle pää-sevää
vanhaapiikaa jolla ei ol-lut
yhtään todellista ystävää
koko henkilökunnan joukossa
Eräs sairaanhoitajista sa-noa
tokaisi Meerin kauhuksi:
— Puhuimme täällä juuri
äsken sinusta
— Mitä? Puhuitte? Kuinka
niin
Rinnasta kouraisi merkil-lisellä
tavalla
— Sinä olet muuttunut
sama ihminen sanoi
— Muuttunut? Pötyä Silk-kaa
pötyä
— Olet muuttunut eduksi
Sanoin juuri tälle tytölle että
olet tullut nuoremman näköi-seksi
aivan silmissä Jos tuota
menoa jatkuu mihin me toiset
joudummekaan sinun rinnalla-si
Sanojensa vahvistukseksi
tämä leikkisä aito naisellinen
kipusisko nauroi helakan nau-run
Taas Meeri saattoi huokais-ta
helpotuksesta
Mutta tämä ei ollut suin-kaan
ainutlaatuinen tapaus
Tällaista oli tapahtunut suun-nilleen
joka päivä ja useita ker-tojakin
päivittäin: ensin Meeri
oli sydän jyskyttäen odottanut
pahinta ja sitten olikin käynyt
ilmi ettei kysymys ollut mis-tään
vakavasta asiasta ei aina-kaan
niistä asioista jotka tätä
nykyä olivat täyttäneet Meerin
ajatusmaailman
Kun Meeri meni uudestaan
käytävän kautta kolmannelle
osastolle käytävän päässä o-Iev- an
toimiston ovi avautui
Ovella seisoi ylihoitaja
Ylihoitaja
— Neiti Siltanen Ylihoitaja
kutsui Meeriä
Neiti Siltasella taitaa olla
nyt menemistä Aivan oikein
Totta kai — niin — Mutta neiti
tulee sitten heti kun ehtii tuonne
minun luokseni Meidän täytyy
hiukan päästä keskustelemaan
muutamista asioista Puhues-saan
ylihoitaja katsoi Meeriä
hyvin tutkivasti — Niin tai-datte
arvatakin mistä on ky-symys
— Minä tulen
Tietysti kaikenlaiset ajatuk- -
set kiersivät villisti Meerin
mielessä Kaikenlaiset mahdol-lisuudet
tulivat mieleen Osas-tolla
hän vaikutti varmasti
suunnattoman hermostuneelta
ehkä hermostunecmmalta kuin
todellisuudessa olikaan Hän
kuuli ajatuksissaan ylihoitajan
kuivan hieman kitisevän äänen
puhuvan Hyvä jumala sentään
Meeri sanoi itsekseen Kirottu
Lauri kaiken pahan alku ja
juuri — Syyttävät ajatukset
valtasivat hänen mielensä vain
hetkeksi Sitten hän tunsi jota-kin
lämmintä tulvahtavan koko
ajatusmaailmaansa Niinhän s e
olikin: Laurin ajatteleminen
tuntui lämpimältä Kummallis-ta!
Hän olisi tahtonut nyt olla
lähellä Lauria painaa päänsä
miehen suojaavaan syliin
Tai ylimalkaan: hän kaipasi
tukea ja turvaa ystävää ja läm-pöä
Jatk